Toimisto- ja työtilojen valaistus

Työtilojen valaistusta suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon työntekijän omat valaistusvoimakkuuteen, häikäisyn estoon ja valon väriin liittyvät tarpeet.

Nykyaikainen työtilavalaistus toteutetaan yleensä yhdistämällä epäsuoraa ja suoraa valoa. Epäsuoran valaistuksen edellytyksenä on, että huone on riittävän korkea ja joko katto- tai seinäpinta on vaalea. Mitä vaaleampia pinnat ovat, sitä tehokkaammin valo heijastuu huoneeseen.

Valaisin voi olla joko täysin epäsuoraa tai sekä epäsuoraa että suoraa valoa tuottava. Kun valaisin on sijoitettu oikein, työpöytään kohdistuu miellyttävä häikäisemätön valaistus, ja paperia luettaessa tai tietokoneen näyttöä katsottaessa vältytään kiiltokuvastumilta eli harsoheijastumilta. Harsoheijastumista voi tutkia helposti peilin avulla. Asetetaan peili työpöydälle tai näytön eteen ja istutaan työtuoliin. Jos peilissä näkyy kirkkaita kohtia, kuten lamppu ja valaisimen valoaukko, voi työpisteessä esiintyä harsoheijastumista. Ongelman voi ratkaista esimerkiksi siirtämällä työpisteen parempaan paikkaan tai vaihtamalla valaisimia paremmin häikäisysuojattuihin.

Valaisimen sijainti

Työpöydälle kohdistuvan valon pitäisi tulla henkilöstä katsottuna hieman sivulta tai kummaltakin sivulta. Jos kyseessä on epäsuora valaistus, ei valolla ole selvää tulosuuntaa. Oikeakätiselle henkilölle valon on tultava vasemmalta, ja vasenkätiselle vastaavasti oikealta. Häikäisy työtilassa voidaan minimoida käyttämällä yleisvalaistuksena epäsuoraa valoa ja valaisemalla työpöytä paikallisvalaisimilla. Valon tulosuunnan saa helposti selville asettamalla kynän pystyyn työpöydälle, jolloin kynän muodostaman varjon perusteella voidaan päätellä valon tulosuunta.

Valaistuksen säädettävyys

Valaistusta on hyvä päästä muuntelemaan vuodenajan, päivänvalon ja työtehtävän vaatimusten mukaan. Tämä auttaa henkilöä säilyttämään vireystasonsa.

Työpöydälle voidaan mainiosti sijoittaa myös kirkasvalolaite, jos työntekijällä on taipumusta väsymykseen pimeänä vuodenaikana.

Häikäisy: epäsuora ja suora valo

Epäsuoran valaistuksen etuna on häikäisemätön tasainen valo. Kun epäsuora valo tulee laajalta pinta-alalta diffuusina eli hajavalona, on esim. kiiltelevien esineiden tarkastelu helppoa, ja kiiltokuvastumilta eli harsoheijastumilta vältytään. Alaspäin valoa antavissa valaisimissa voidaan harsohejastumista estää käyttämällä valaisimen edessä matalaluminanssiritilöitä. Ne kaventavat valon ulostulokulmaa, eikä harsoheijastumia synny. Ritilä estää valoa paistamasta silmiin ja esim. tietokoneen näytölle, joskin lähietäisyydellä, suoraan valaisimen alta katsottaessa valo voi häikäistä pahasti.

Työtilan hahmottaminen

Epäsuoran valaistuksen lisäksi on toisinaan hyödyllistä käyttää suoraa valoa tuottavia valaisimia, jolloin tilaan saadaan riittävä suoran valon tuottama varjonmuodostus. Kontrastiton, niukkavarjoinen työtila voi olla hankala hahmottaa, ja se vaikeuttaa tilassa toimimista. Työpöytävalaisimet eivät yksinään tuota riittävää varjonmuodostusta. Käyttämällä epäsuoraa yleisvaloa ja työpöytävalaisimia yhdessä päästään hyvään lopputulokseen.

Valaistusarvot

Toimistovalaistuksia toteutettaessa on loistelamppujen sopiva värilämpötila useimmiten 3 000 K. Jos valaistusvoimakkuus on suuri, myös 4 000 K voi tulla kyseeseen. Jotkut pitävät päivänvalolampuista, joiden värilämpötila on jopa 5 000Ś 000 K. Toimiston yleisvalaistuksen suositeltava määrä on 300 lx ja työpöydällä 500 lx.

Fysikaaliset hoitolaitokset ja vastaavat työtilat

Hoitotiloissa on tärkeää pystyä muuttamaan valaistustasoa tilanteen mukaan. Hoitotilanteessa valon tulee olla miellyttävää ja rentouttavaa, mutta virkistykseen voidaan käyttää voimakkaampaa kirkasvaloa.

Fysikaalisissa hoitolaitoksissa hoitopöydän (nk. plintin) luona oleva valaistus on keskeinen koko työtilan valaistuksen kannalta. Jos valaisimet on asennettu kattoon antamaan valoa alaspäin, saattaa hoidettava henkilö selällään ollessaan häikäistyä liikaa pystyäkseen rentoutumaan. Siksi valaisimet eivät saa olla suoraan hoitopöydän päällä, ellei kyseessä ole epäsuora valaisin.

Parhaimmillaan tila voidaan valaista epäsuorasti katon ja seinäpintojen kautta. Valo tulee silloin huoneeseen miellyttävänä hajavalona. Valaisimissa voi olla sekä ylös- että alasvalo-osa, mutta alaspäin tuleva valo täytyy voida sammuttaa kun potilas lepää hoitopöydällä katse kohti kattoa.

Jos huoneessa on entuudestaan valaisimia, jotka häikäisevät asiakasta, voidaan valaisimen alle ripustaa opaaliakryylilevy, kangas tai vastaava. Silloin valaisin heijastaa valon häikäisysuojasta kattopinnalle, mutta osa valosta suodattuu häikäisemättömänä suojan läpi.

Liikuntatilat

Kuntoliikuntatilojen seinäpeilien edustalla tulee olla hyvä valaistus. Valon tulee suuntautua peileistä tai niiden suunnasta kohti huoneen keskiosaa. Näin toteutetun valaistuksen avulla liikkujat näkevät itsensä hyvin peileistä. Liikuntatiloissa valomäärä voi olla huomattavasti normaalia korkeampi. Loppurentoutustilanteissa valaistustasoa pitää voida laskea. Säädettävien, porrastetusti muunneltavien valaistusten toteuttaminen hoito- ja liikuntatiloissa on yksinkertaista.

• Valaistussuunnittelu
• Mitä valo on?
• Valaistuksen arviointi
• Asuintilojen valaistus
• Toimisto- ja työtilojen valaistus
• Ulkovalaistus
• Valaistussuunnitteluohjeita
• Valoa näkemiseen, katsomiseen, katsottavaksi
• Valaistussuositukset
• Heikkonäköisten asunnonvalaistusmuutokset

Sivun alkuun